Suuntasin tonne Tuuriin, väkeä oli ihan helevetisti ja sitte tapahtui jotain tosi "kummallista". Olin jo henkisesti valmistautunu siihen, että nään jonku tutun siellä mut enpä olis oottanu et siel on mun hyvä ystävä vuosien takaa. Ihminen, jota en oo nähny yli kuuteen vuoteen. Ihminen, jonka kadotin oman tyhmyyteni ja pelkuruuteni takia.

Mä olin niin onnellinen ku sain halata sitä ja jutella sen kaa. Vaihdettiin numeroita ja sovittiin et yritetään nähä viikon päästä ku se tulee käymään isänsä luona. Juttu lensi entiseen malliin, ihan niinku oltais nähty eilen viimeks.

Harmittaa ja hävettää vuosien hiljaisuus. Nyt siitä tulee loppu.

Mä en yhtään käsitä, että mistä tää mystinen kipu on tullu mut sais jo mielellään loppua. Mul oli ilmeisesti solisluukin menny jotenkin pois paikaltaan ku siihen luun päähän koski niin mielettömästi ja se oli paljo ylempänä ku toisen solisluun pää, lisäks hartiat oli aivan eri tasossa..

Noh, se asia onneks korjaantu vajaa viikko sitte ku käännyin yöllä sängyssä ni naksahdus kuulu ja solisluun pää laskeutu alemmaks. Nyt on sitte viel lähinnä lihaskipuja, kylmägeelillä ja särkylääkkeillä on menty eteenpäin.

Kai tää ny tästä on pikkuhiljaa paranemaan päin ku enää ei tartte lääkinnällisiä toimenpiteitä suorittaa muute ku yöllä, jos enää sillonkaan. Viime viikolla sai kuitenki melkee huutaa tuskasta päivälläki ku ei tuntunu mikään auttavan, käsi oli v***n kipee, eikä sillä luonnollisesti pystyny mitään tekemään.

Nyt jo kuitenki hommat onnistuu suht mallikkaasti, vähän on vielä hankala nostaa painavampia tavaroita ja käsi väsyy tosi nopeesti mut eiköhän se tästä, jos pahenee taas ni lääkäriin vaan.. Ne sit ehkä auttaa jos kovin vaikeeks menee..

Mul oli selkä pois paikaltaan kuus vuotta sitte ja vaik se oli jo laitettu takasi paikalleen ni kivut alaselässä ja jalassa jatku varmaan viel kuukauden sen jälkeen, sillonki tarvittiin PALJON ah niin ihanaa kylmägeeliä. Että oon kyl varautunu tässäki viel pari viikkoo kärsimään ja viettämään unettomia öitä.

Tosin joka aamu herätessä on kyl pieni toive siitä, että vaiva olis ohi. :)

Kunpa viel tosiaan selviäis, kuinka tääki vaiva tuli.. Mul on ajottunu nää sijoiltaan menot aina talveen mut ei kai se ny voi siitä johtuu?

Mut jos niin on ni lähen ilomielin jonnekki lämpimään. :D

Ainiin, tällee ku on taas valvonu öisin ni sekoilee kaikkee outoo. Luin viime yönä teksti-tv:stä uutisen tulipalosta ja se jutun viimenen kappale meni jotenkin sillee et palo sai alkunsa sohvalle pudonneestä pöytävalaisimesta tms. No mä siinä luin: "Palo sai alkunsa sohvalle pudonneesta palomiehestä"

Repesin.

Iik! Ihan jännittää vaik tähän asiaan liittyy eräs mulle hyvin tuttu ihminen. Uskoisin, että hänkin tulee olemaan asiasta ainakin kohtuullisen iloinen. Joku saa pian postia, ehkä jo tänään.

Oon vaa onnistunu kehittään ittelleni jostain mystisen olkapääkivun ni ei oikeen viitti koneellakaan istua ku hiiren käyttö on tällä kädellä aika tuskallista. Vaik oon vasuri ni tässä oon huomannu, ku oikee käsi ollu miltei pois pelistä et teen tosi paljon asioita oikealla kädellä.

Mut ehkäpä mä yhen pikku viestin viittin viel tän jälkee näpytellä... ;)

Mikäköhän tohon kipuun muute auttais ku hieronta ei ainakaa helpottanu yhtään?

Järkyttävän tyhmä oon ollu aikoinaan, liikaa tehny vääriä valintoja elämässä ja nyt joitakin vuosia myöhemmin ne valinnat kostautuu rankalla kädellä.

Olisinpa tajunnu kaiken ajoissa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tein tänään lihapullia. Namiii, oli hyviä. Jäi vielä huomisellekki vaik 4veelle maistu yllättävän hyvin. Kiva kattoo ku neideille ruoka maistuu ku on molemmat tylleröt ollu aina vähän huonoja syömään. Ne kyl syö iha kaikkia ruokia mut tuntuu olevan aina vähän siitä kii, onko jotain muuta mielessä samaan aikaan.

No eipä se aina ittellekkään maistu.

Kirjastoautossa käytiin tyttöjen kaa keskiviikkona. Ittelleni en ottanu mitään, oon kuluttanu iltasin aikaa tietokoneella pelaamiseen. Eikä kirjastoauton romaaniosasto oo mitenkään hyvin sijoteltu, siin on aina jotain seisoskelijoita eessä ni ei oikeen jaksa sieltä välistä kurkkia hyllyille..

Huomenna olis joulunavaus, voi olla et tää ämmä pysyy sillon kaukana tuolta kylän ryysiksestä.

Tai joulu sinänsä on ihan kiva juttu, ryysis ei. :)

Pitäsköhän vaa tilata kaikki joululahjat netistä ku ei jotenki jaksais tuskasena kierrellä kauppoja, enkä mä ny varmaa sit pääsiskää millään ellei joku lainaa mulle autoo ja se ny taas on aika epätodennäköstä?

Eipä oo tullu paljon täällä pyörittyä ku on ollu kaikenlaista. Onnistuin läppärinkin tossa joku aika sitte rikkomaan, tai lähinnä näytön.. Nyt on tämmönen "rakennelma" käytössä.. Uusi läppäri sit joskus ku on rahaa siihen..

Muutenkin on menny vähän niin ja näin. Pikkupiristystä sai tän päivän kirjastokäynnistä, onpahan ny pari Outi Pakkasen kirjaa hyllyssä iltalukemiseks.

Kyllä se tietysti taas joskus helpottaa. Ehkä.

Kiva oli tosiaan nähä ihmisiä pitkästä aikaa, mutta myös hieman surullisia ajatuksia nousi mieleen. Jotenkin, vaikka oon tosi helpottunu, ettei mun tartte enää siellä elämääni elää, tuntu niin pahalta, etten mä oo niitten ihmisten arjessa enää samalla tavalla mukana ku ennen. Enkä tuu enää koskaan olemaankaan.

Pienen hetken sitä miettii et olispa asiat vielä niinku sillon joskus ja samassa jo tulee mieleen et onneks ei oo. Ristiriitasia ajatuksia...

Ei se reissu ihan kokonaan mietiskelyyn kulunu, käytiin myös epätoivosilla puolukkareissuilla. Kaikkee ihmiset muuten metsäänkin käy heittämässä. Ahdistavaa. Ruostuneita tölkkejä, vaatteita, huonekaluja.. Puolukoita ei sit hirveesti löytynykkään.

Yhessä paikassa oli sukset, vaatteita, kengät puussa ja viinapullo maassa. Ite hiihtäjää ei näkyny missään. ;)

Noin viiden puolukan ja karjalanpiirakoiden lisäks mulla oli sit tuliaisina helvetillinen kurkunpääntulehdus. Sitä edelleen parannellaan ja syvennytään taas vaihteeks Paskakirjaan.

Sattuneesta syystä (on satanu taas monta päivää putkeen) on tullu istuttua sisällä ja on saanu tytöille lukee ihan urakalla. Puppe -ja Minttu-kirjat on etenkin saanu kyytiä :D

Tänään on sitte ääni kähee ku milläkin röökimuijalla. Kuulostan kyllä tosi seksyltä.. Saattoi toki sekin tehä tehtävänsä ku nukuin viime yön ikkunan vieressä ja joo, ikkuna oli auki.

Toivottavasti en ny taas tuu pipipääks ku pitäs huomenna lähtee reissuun. Kiva nähä ihmisiä, joita ei oo nähny pitkään aikaan. Vähän jopa jännittää.. Outoa!?

2vee on ollu viime aikoina aika kiukkunen. Illat huutaa ja huutaa ulos lähtiessä ku pitää taas pukee enemmän vaatetta päälle. Sama homma oli viime syksynäki, jotenki ei neidiltä onnistu siirtyminen lämpimämpiin ulkovaatteisiin.. No ehkä sit jo ens syksynä. :D

Tänään just mietin, et olispa se vielä vauva ni sais puettua ilman että alkaa tunnin show.. (No onneks se on kuitenki jo "iso" tyttö). On siinä vaavina olemiseski kaikennäköstä säätöä ;)

Mut ny haluisin vaa loppuillan pötköttää sohvalla ja mutustaa suklaata.

Pysyäkseni hereillä oon lukenu netissä erilaisia blogeja, pelannu, ihmetelly Facebookis ja netissä palloilun lisäks funtsaillu asioita, TAAS. Mä mietin aivan liikaa..

Omaa elämääni tai lähinnä parisuhdetta ja oikeammin sen suhteen puuttumista oon siis mietiskelly. Ympärillä ku ei hirveesti pyöri sinkkuihmisiä ni väkisin tulee se ajatus mieleen, et voi ku mäki viel joskus löytäsin jonkun. Jotenkin mä silti pelkään jo etukäteen sitä tilannetta jos ny sellanen eteen vielä tulee.

Kuinka Tee suhtautuu siihen? Kuinka lapset ottaa uuden ihmisen vastaan? Hyväksyykö se lapsia? Kestänkö mä jonkun ehkä ihan erilaisia tapoja toimia? Jne, jne, jne..

Sitä miettii, et mieluummin on yksin ku ei jaksa noita kaikkia juttuja käydä läpi. Ei tarttis kellekkään selitellä mitään. Ei viittis tapella joutavista asioista.

Silti, olis niin kiva ku sais kaipaavia viestejä ja puheluita, joku pussailis ja halais, ottais illalla kainaloon...

ÄH! Miks pitää olla niin ristiriitasia ajatuksia?

Onneks tähänkin on se ratkaisu että ku 25vee kahen lapsen äiti ei välttämättä kuuminta kamaa oo noilla sinkkumarkkinoilla ni saan tyytyä tästä eteenpäinkin vaan haaveilemaan ja tappelemaan itteni kanssa..

Juna tais mennä jo, jäin asemalle. ;)

Kaverin häät vietettiin viime lauantaina hellesäässä. Onnistuneet juhlat oli, mitä ny omaa juhlaintoa vähän laimensi orastava flunssa, kurkku oli lauantaina ihan helevetin kipee.. No kyllä sitä silti aina pikkulentsusta huolimatta jakso tanssia.

Kaunis pari oli ja enpä kyl tiiä ketään muita, jotka sopis niin hyvin toisilleen ku nuo kaks hienoa ihmistä. Oon mielettömän onnellinen heidän puolesta ku ovat molemmat löytäneet huippuyksilön kaikkien sekopäitten joukosta. ;) Onnea vielä kerran Herra ja Rouva S!

Tän väsyneen juhlijan kurkkukipu oli sunnuntai-aamuna vaihtunu hirveeks aivasteluks ja nenän niistämiseks. Tässä sitä ny sit ollaan sairasteltu ja tuijotettu yleisurheilun MM-kisoja. Pikkuhiljaa alkaa tauti oleen voiton puolella, onneks. Ny voisin sit mieluusti pysytellä terveenä koko tulevan talven, kiiiiitooooos!

Oon mä kyllä kirjastossaki täs joku aika sitten vieraillu, mut eipä tullu ittelle oikeen mitään otettua, naapuripaikkakunnan historiaa käsittelevä kirja tuli lainattua ja löytypä sieltä kirjasta sukulaisen kuvakin. :) Että ei toisaalta menny sekään laina hukkaan.

Koko ajan on olevinaan jotain hässäkkää, eikä jää aikaa lukemiselle. Ny ku syksykin tulee ni alkaa taas kaikki tutut ja turvalliset ja myöskin jotku uudet ja ihmeelliset sarjat ni sit sitä on iltasin silmä kovana vahtaamassa telkkaria ja jaksaa lukee ehkä viis minsaa ennenku silmät painuu kii.. On se hankalaa. ;)

Tänään oliki siivouspäivä ja kas kummaa, nyt ei enää yhtään näytä siltä että on siivottu! Miten noi lapset tekee ton? Jos ees yhen päivän joskus näyttäis siltä et tääl on imuroitu, pesty lattiat, pyyhitty pölyt jne. ni olisin onnellinen. Ehkä se joskus kymmenen vuoden päästä helpottaa. No todennäkösesti ei.

Mun huone oli ainaki iha sotkunen koko ajan ku olin teini, tilanne oli luultavasti paljon pahempi ku pikkulapsilla. Sitä odotellessa.

Nyt kissat sisään ja pikkuhiljaa unta palloon. Jaksaa sitte taas yöllä nousta yleisurheilua tuijottaan.

(2vee täällä laulaa "Kimmo-Pete kaiken korjaa, Kimmo-Pete ei mitään korjaa". Kimmo on 2veen kummi ja esiintyy neidin jutuissa aika usein, yleensä niissä hupsuissa jutuissa. Kai se on sit niin koominen hahmo, se Kimmo nimittäin.)